Vuosi blogissa

Kohta tämä blogi viettää 1-vuotissynttäreitä. Meneepäs se aika taas vauhdilla

Viimeinen puolivuotta on kulunut tiiviisti työn merkeissä. Tmi RumaRakki aloitti virallisesti toimintansa 3.8.2009. Ennen tuota päivää meni paljon aikaa ja energiaa sen suunnitteluun ja valmisteleviin töihin ja aloituspäivän jälkeen monin verroin enemmän itse töihin. Omaa leipätyötäni en ole lopettanut ja heittäytynyt täysipäiväiseksi yrittäjäksi vaan teen nyt molempia töitä yhtäaikaa sopivasti työaikoja soveltaen. Kunhan Rumis pääsee jaloilleen, niin katsotaan sitten tilannetta uudelleen. Suuri kysyntä RumaRakin tuotteille ja palveluille on ollut heti alusta asti, vaikka panostus mainontaan ja markkinointiin on ollut olemattoman pieni. Toivotaan, että sama suuntaus säilyy tulevaisuudessakin.

Marraskuussa aloitin töiden ohessa opiskelun. Keski-Pohjanmaan maaseutuopistossa alkoi Eläintenhoitajan ammattitutkintoon valmistava monimuotokoulutus, jossa valittavana oli eläinhoitolan pitäjän tai eläintenkouluttajan opinnot. Tuon jälkimmäisen vuoksi oppilaitokseen hakeuduin, tarkoituksena saada lisäoppia ja “meriittiä” tulevaa Rumiksen koulutustarjontaa silmällä pitäen. Lähiopiskelua on noin viikko kuukaudessa ja muu opiskeluaika suoritetaan etätehtävinä.

Vapaa-ajan ongelmia ei siis ole. Kaikki mikä töiltä ja opiskelulta liikenee, käytetään tietenkin koiriin. Priin kanssa ollaan edetty ihan mukavasti agilityssä. Treenaamme sitä yleensä 2-3 kertaa viikossa. Kisaikä tulee täyteen muutaman viikon päästä ja ekoihin kisoihin ollaan menossa samalla viikolla. Toko on jäänyt vähän vähemmälle. Katsotaan kesällä uudelleen kun tulee lämpöisempiä kelejä. Toki viikottain otetaan sellaista peruskamaa ettei totuus unohdu. Jotenkin vain se sydän sykkii enemmän tuolle liitelylle… Viime kesänä piti kovasti aloitella myös jälkitreenejä, mutta eipä tullut sitä tehtyä. Jospa tänä vuonna sitten enemmän.

Mikko ja Udo tekevät pentuaksaa ahkerasti ja vauhtia riittää molemmissa. Udo täyttää vuoden lauantaina ja pikkuhiljaa aletaan nostamaan esteitä aikuisten korkeuteen. Poikanen on sen verran raskastekoinen ja löysä, että parempi vielä malttaa olla rasittamatta sitä. Pola on lopettanut aktiivisen kisauran ja siirtynyt eläkeputkeen. Harjoituksissa se käy yhä edelleen ja nauttii liitelystä ilmaan mitään iän aiheuttamia oireita. Pola toimii silloin tällöin myös varakoirana Rumiksen agilitykurssilla mikäli kurssilaisen oma koira on juoksussa tai muuten hetkellisesti estynyt osallistumasta. Papu otti ja muutti Toinin ja Teuvon luokse parin sadan metrin päähän. Mammelin pinna ei meinannut kestää nuorisoa ja Mikon vanhemmat kaipasivat kovasti omaa lenkkikaveria. Papukaan ei ajatusta negatiivisena pitänyt, vaan päinvastoin nauttii nyt suuresta huomiomäärästä ja leppoisasta olosta täysin siemauksin.

Tinkan elämä päättyi loppukesällä äkilliseen ja todella rajuun kohtutulehdukseen. Meidän arki hieman hiljeni tuon vauhtimummon poistuttua elämästämme. Tinkan muisteleminen pistää kuitenkin aina hymyilyttämään. Sen verran suuri persoona hän oli ja säilyy muistoissamme aina.

Ihmislauma on harventunut asunnossamme kahteen. Viia lähti elokuussa viettämään vaihto-oppilasvuotta jenkkeihin ja Joni aloitti yliopisto-opinnot Oulussa syyskussa. Toki Joni käy kotona lähes joka viikonloppu, mutta arkipäivät touhutaan kahden kesken.

Tämä vuosi tuo tullessaan varmasti rutkasti töitä, paljon uusia ihmis- ja koirakontakteja, mahdollisesti pentusuunnitelmia sijoituskoira Pinjalle, kisoja ja harjoituksia. Toivotaan, että kaikki pysyvät terveinä, niin kuin tähänkin asti ollaan säilytty ja kehitymme osallamme parempaan suuntaan. Katsotaan tilannetta taas puolen vuoden kuluttua.