Kaikki muuttuu

Puoli vuotta on nyt tätä blogia pidetty, sekin on muuttunut niin, että Mikko taitaa postailla n. 80% artikkeleista.

Mitäs muuta on muuttunut tammikuusta? Olen muuttanut työpaikkaa ja asuntoa. Punkataan kaikki saman katon alla Kuurnassa, Mikon rivarissa. Minun tupa otti ja meni kaupaksi nopeasti ja sieltähän oli lähdettävä. Työ on vaihtunut ja tulevaisuudessa varmaan vaihtuu vielä lisää… Vakityön ohessa aloittelen juuri yrittäjyyttä omalla toiminimellä, toimialueena koirat – tietenkin!

Koiramäärä on muuttunut. Maaliskuussa haettiin Udo Tanskasta ja pääluku kasvoi viiteen. Kesän alussa Papu ja Tinka lähtivät maalle kesälomalle eikä niitä ole sen jälkeen juuri näkynyt, liekö tulevatkaan takaisin enää. Kotona siis kolme mustaa: Pola, Prii ja Udo. Pentusuunnitelmat muuttui myös. Navis ei läpäissyt luonnetestiä toisellakaan kertaa, eikä myöskään veli Luka. Siispä jätetään pentuset haaveeksi siltä osin. Lukan olo meillä kesän ajan muuttui myös, sillä pojan selkävaivat eivät välttämättä olisi tykänneet hyvää kakararallista joka valtaa meidän talon joka ikinen ilta. Luka viettää rauhallista kesää muualla hoidossa.

Takapihan ilme ja kalustus on muuttunut. Pihaa ympäröi nyt koira-aita, kukkapenkeistä on kadonnut suuri osa kasveja ja tilalle on tullut uusia istutuskuoppia. Pihalta löytyy puinen, kumimattopintainen kontaktiharjoite (pituus n. 3 metriä), virallinen agilityputki (pituus 6 metriä), putkien painot 6 kpl (á n. 10 kg), pentukeinu (pituus 3,6 metriä), pujottelukolmannes (pituus n. 2 metriä) sekä muutama agilityhyppy. Toki siellä on myös pöytä ja muutama tuoli, mutta ne peittyy em. tarvikkeiden alle. Nämä kaikki siis rivitalon takapihalla sulassa sovussa. Lisäksi ympäristöhavainto: naapurien ilmeet ja käytös meitä kohtaan on muuttunut!

Priikin on muuttunut. Sen ensimmäinen juoksu tuli 8,5 kk iässä ja riiviöstä kasvoi kertaheitolla lady. Pientä tuhoamista ja villiintymistä on vielä havaittavissa, varsinkin Udo-kumppanin kanssa, mutta muuten taisi järki löytää päähän hormonipyräyksen myötä. Priin kanssa on mahtavaa touhuta. Se keskittyy (yleensä) tekemiseen, jaksaa toistoja ja oppii nopeasti. Oma tahto ei ole muuttunut, ehkä vähän lieventynyt, mutta tallella on edelleen. Tokoa treenattiin touko-kesäkuu ahkeraan Anna-Kaisan ja Jussin hyvässä opastuksessa ja kyllä me opittiinkin paljon, niin liikkeitä kuin tuntemaan toisiamme Priin kanssa. Agility on jatkunut koko ajan ja hypyt muuttui korkeiksi sekä kontaktit tuli mukaan kuvioihin juoksun jälkeen. Priin kanssa on ilo treenata, se muuttuu koko ajan paremmaksi!

Perheasioissakin muutoksia luvassa. Joni kirjoitti ylioppilaaksi ja lähtee kohta yliopistoon opiskelemaan. Se tarkoittaa muuttoa Ouluun. Viia vietti kesän Kajaanissa ja lähtee kohta vaihtariksi Jenkkeihin. Talo siis hiljenee tältä osin ja pian me Mikon kanssa pällistellään täällä keskenämme. Onneksi nuo koirat ei muuta mihinkään.

Muutoksen tuulisista maisemista päätän raporttini jonkun viisaisiin sanoihin:  “Sisäistäessään muutoksen, ihminen tajuaa että ainoa muuttumaton asia maailmassa on itse muutos.”