En kyllä ymmärrä mihin tuo aika vaan häviää. Arkipäivinä ei juuri vapaa-aikaa jää ja blogin ajantasalla pitäminen on silkka mahdottomuus, nukkuakin kun pitäisi… Tässä kuitenkin kuluneen viikon juttuja.
Maanantaina töissä 12 tuntia, sitten kotiin, vaatteiden vaihto, sählyä pelaamaan tunniksi, suihkuun ja nukkumaan.
Tiistaina töiden jälkeen katsastamaan mahdollista taloehdokasta (joka kyllä jää vaan ehdokkaaksi), lenkille ja treeneihin. Tokoa alkuun Priille. Kontaktin saamiseen meni ensimmäiset 5 minuuttia, sitten seuraamista, käännöksiä, maahanmenoa, seisomista ja luoksetuloa. Lopuksi kakeja takapalkalla. 7 +. Illan päätteeksi agilityä muutamalla hypyllä ja putkella. Irtoamista, eteenmenoa, putken pimeän pään hakemista. 7½. Väsytti. Kepit alkaa sujua oikealta puolelta, vasen vielä vähän tökkii.
Keskiviikkoaamuna Tinka ja Udo eläinlääkäriin rokotuksiin. Hienosti sujui. Udo ei huomannut koko piikiä ja eläinlääkäri kehui avoimeksi ja reippaaksi. Painoa 9,5 kg ja sopivassa kunnossa. Tinkalle myös rokotus. Painoa 4,5 kg ja erittäin hyvässä kunnossa ikäisekseen 
Vuosi sitten leikattujen nisäkasvaimien tilalle on tullut yksi uusi ja maitorauhasissa tuntui joitain muutoksia. Seurataan tilannetta. Töistä kotiin klo 20, vaatteiden vaihto, pikaiset kahvit ja treeneihin. Irtoamisharjoituksia hypyille ja pientä radanlukuharjoitusta, 8 ½. Vauhtia kyllä riittää…
Torstaina töiden jälkeen lenkille jäälle. Sitten Prii ja Udo kyytiin ja Annen lampaita pällistelemään. Minna näytti Qiiran kanssa miten niitä lampaita kuljetellaan. Prii edelleen mielummin väisti, mutta oli kyllä kiinnostunut kun Qiira teki töitä. Udo oli reipas ja katseli kiinnostuneena mitä tapahtui. Vielä jatketaan tuota tutustumista kaikessa rauhassa. Tai sitten vaan unohdetaan koko paimennus… Minulla itsellä ei ole juuri paimennuksesta tietoa tai kokemusta, eikä ainakaan vielä niin suurta paloakaan sitä kohtaan. Katsotaan mihin me tästä kehitytään.
Perjantaina suunnattiin Joensuuhun agikisoihin. Fordin kyydissä minun lisäksi Tiina, Viia, Mikko, Pola, Neppu, Prii ja Udo. Mikko ja Tiina kävivät liitelemässä radalla omilla ja toistensa koirilla vaihtelevalla menestyksellä. Niistä mahtaa Mikko postailla enemmän. Udo tallaili mukana radan ympäristössä ja sai osakseen paljon rapsutuksia ja ihastuksia. Kaikille vieraille se heilutti iloisesti häntäänsä ja oli pieni ja söpö pentunen 
Priin kanssa paloi taas käämit. Tehokeinoni kuonopanta unohtui lähtökiireissä kotiin ja senhän arvaa mitä siitä tuli….. grrrrr. Ei paljon kävelty kisapaikan läheisyydessä.
Siinäpä se viikko meni niin nopeasti ettei juuri ehtinyt ylimääräisiä miettiä. Seuran jäsentiedotteen teko vie vielä viimeiset minuutit mitkä tingitään yöunista. Huoh!
