Team Tingelbergin arkea

Kun ei koulutusta järjesty omalla paikkakunnalla, niin kai se on haettava muualta. Pakkohan sitä on jonkun minun aksatekemisiä katsoa, ettei ihan plörinäksi mene koko homma Tiia Vitikainen oli ystävällisesti lupautunut pitämään meille treenit Kuopion Hukka-Hallissa. Matkaan lähdettiin kera Kristan & Rommin sekä Siljan & Tanelin.

Treeni oli tällainen. Rata on piirretty ulkomuistista, joten pieniä välimatka- ja kulmavirheitä voipi olla.

Ensin kävimme itsenäiseti radan läpi ja sitten katsottiin Tiian kanssa se läpi niin, että saataisiin mahdollisimman lyhyt suoritusreitti koiralle ja tehokas ohjaus koko reitille. Treenattiin pätkissä kahdessa erässä, noin 10 min / koira aina kerrallaan.

Alkuun jätettiin koira vinoon ykkösen taakse ja mentiin kakkosen putken puolelle ottamaan vastaan niin, että riman yli kurkottamalla pääsi vetämään koira oikeille esteille. Tämä toimi Priillä yllättävän hyvin. Pelkäsin vähän, etää rymistää täysillä eikä pysty enää kääntymään, mutta sehän tuli ihan liimattuna näppiin ja kääntyi tosi sulavasti. Kakkoselta sitten kääntyminen ja perusohjaus putkeen. Putkelta salamana tekemään takasylkkäriä (olikohan tuo se termi??) neloselle. Tämä lähti niin kuin pakkovalssi, mutta koira käännettiinkin sylistä hypylle oikealla kädellä, jolloin koira pyörähti nätisti siivekkeen ympäri 180 astetta. Ei kyllä oltu tuota koskaan treenattu, ainakaan termimäärityksen mukaisesti, mutta Prii kääntyi yllättävän hienosti. Täytyypä ottaa käyttöön!

Sitten tykitystä viitosen taakse vetämään koiraa oikealle puolelle kutosta ja sama seiskalle. Yleensä välistävedot on toimineet meillä hienosti ja helposti, mutta nyt minun ajoitus tökki. Aina tipahti rima tai koira meni hypyn ohi tai väärältä puolelta. Jauhettiin pari kertaa että saatiin jotenkin onnistumaan. Ei hyvä kuitenkaan. Kepeiltä oli tarkoitus tehdä persjättö ja käydä niistämässä ysin takaa (hitsi, ihminen joka ei agilitya harrasta, on kyllä ihmeissään näiden termien kanssa…) ja sitten jatkaa kiireellä putkelle ja edelleen takaakierrolle. Persjättöä kepeille ei olla treenattu ja kun sitä yritin, niin tottakai hätäilin ja koira tuli kesken pujottelua pois. Toisella kiekalla sitten toimi nappiin kun tein sen rauhassa. Otetaanpas ohjurit käyttöön. Ysin niisto ei onnistunut millään. Itsellä oli jo hirveä kiire seuraaville esteille enkä malttanut ohjata kunnolla. Meni siis räyhäämiseksi ja kolinaksi. Noh, jätetään se hautumaan.

Putken jälkeisen takaakierron hanskasin aika hyvin. 11 ja 12 väliin piti tehdä pieni vekki, jotta linja 13 hypylle tuli parempi. Jos ei vekannut, niin teki 13 hypyn väärältä puolelta. Hypylle 13 ennakoiva valssi, joka jäi minulta vähän jälkeen, kun en kerennyt edelle. Hyvin kuitenkin Prii sen luki ja kääntyi suht napakasti. Puomin kontaktista saatiin kehuja   Hypyltä 15 otin putkeen viennin ensin pelkällä vedolla vasemmalla kädellä puomin puolelta ja meni ok. Seuraavalla kerralla veto oli myöhäss ja Prii meni väärään päähän. Tähän sitten kokeiltiin persjättöä, mutta sen onnistuminen edellytti, että sain askeleen tai pari etumatkaa sivusuunnassa. Noita persjättöjä pitää oikeesti treenata ja paljon.

Hyppy 17 tökki samoin kuin hyppy 9, eli jos ei ohjaa, niin koira ei tiedä minne mennä. Hyi Salme! Taas oli mukamas hätä ja kiire seuraaville esteille. Ei, ei ja vielä kerran ei. Hyppy 19 otettiin saksalaisella. Tätä käännöstä olin joskus kokeillut yhdellä hypyllä, mutta silloin ainakaan en ehtinyt koiran alta pois tarpeeksi rivakasti. Nyt siihen sai vähän enemmän vauhtia ja kerkesi ihan hyvin ohjaamaan. Tosin hypyn jälkeen oikea käsi (vasen käsi siis) oli hukassa ja Prii haki viereisen hypyn. Tehtiin muutama vahvistus lelulla siivekkeen kohdalle vasempaan käteen. Sitten alkoi toimia. Loppuun vielä takaakierto + niisto, ennakoiva 21:lle, takaakierto + jaakotus 22:lle ja viimeinen hyppy suoraan.

Olipas se vallan mahtavaa! Kasapäin tehtiin virheitä, mutta korjattiin niitä ja opittiin aivan valtavasti. Miulla on loistokoira, joka toimii hienosti ja joka oppii ja tekee kun sille kerrotaan mitä pitää tehdä. Tätä lisää, kiitos.

Suuri kiitos ja kumarrus Kristalle kyydistä ja Siljalle seurasta sekä tietysti Tiialle loistotreenistä. Nämä on nyt onnellisen väsyneitä.

Comeback on nyt tehty ja Priin agikisaura korkattu. Tuloksilla ei ylpeillä, mutta mukavaa oli ja sain huomata että harjoittelu on tuottanut tulosta.

Edellisen kerran virallisissa kisoissa olin Polan kanssa kahden startin verran Lieksassa syyskuun alussa 2009 ja sitä ennen edellisvuoden marraskuussa edesmenneen Tinka-kääkän kanssa. Joten olihan tuo jo aikakin…

Olin ilmoittautunut Oulun Koirakerhon järjestämiin kisoihin Haukiputaalle lauantaille 30.1.2010 molempiin agistartteihin. Himppasen meinasi jopa jännittää edellisinä päivinä ja vähän ennen radalle menoa, hyvä vaan että niin teki Tuomarina oli Henri Luomala ja rataprofiilit eivät olleet ihan niin suoraviivaisia ykkösen ratoja kuin mitä yleensä olin tottunut näkemään. Priin kanssa on onneksi väännetty ja käännetty jos jonkinlaista solmuviidakkoa, joten mutkarata tuntuu enemmän omalta kuin suora hurruutus jossa olen auttamattomasti raketistani jäljessä.

Eka radalla lähdettiin noin puolivälissä luokkaa. Osallistujia taisi olla yhteensä 17 kpl maxi 1 luokassa. En seuraillut muiden suorituksia vaan yritin keskittyä omaani. Alussa jätin Priin yhden hypyn taakse ja menin pituuden sivulle ottamaan vastaan. Ryökälehän otti ja karkasi juuri ennen kuin olin antamassa lähtökäskyä. Pöh! Onneksi kuitenkin olin jo asemissa ja eikun matkaan vain. Alku meni niin kuin suunnittelinkin, pyöritys pinwheelissä oikealla, pieni vekkaus oikeaan linjaan ja takaaleikkaus kutoselle ja sitten veto putkeen. Takaaleikkaus olisi voinut olla jyrkempi, niin suunta putkeen olisi tullut paremmin. Nyt Prii ei ehtinyt lukea leikkausta kunnolla ja jouduin vähän odottamaan ja vetämään reilummin että hakee varmasti oikean pään. Putkelta kepeille hidastin tarkoituksella voimakkaasti valssilla että taipuu oikein toiseen väliin. Se este ok ja selkeä näyttö putkeen sekä edelleen puomille. Kontakti ihan nappi, juuri niin kuin ollaan treenattukin. Sitten lähetys esteelle ja pinkomaan suoraa eteenpäin jotta sivulla olevat putki ja A-este unohtuvat liikkeen jatkuessa eteenpäin. Takaaleikkausta hypylle ennen putkea viivytin, jotta Prii ei lukisi sitä liian aikaisin ja kääntyisi väärään päähän putkea. Noh, viivytin vähän liikaa ja hypyn jälkeen koira kääntyi väärään suuntaan. Se saatiin kuitenkin korjattua ja putkeen meni. A:lta hieno kontakti. Tein valssin A:n eteen, mitä ei olla treenattu, siksi siitä tulikin aika hätäinen. Sitten vielä ohjaus hypyn kautta putkeen ja viimeiset kaksi hyppyä. Tarkoitus oli viedä reippaalla liikkeellä koira loppuun, jotta viereinen putki ei ehtisi houkuttaa. Joo, niin tein ja tuloksena kaksi viimeistä rimaa alas puutteellisen ohjauksen ja vedätyksen seurauksena. Muutenhan tuo olisi ollut luokan ainoa nolla ja nopein rata. Nyt siis saatiin 10. Rata ikuistettuna täällä.

Toinen rata oli myös kurvikas. Heti alussa kävi joku ihme juttu ja toisella esteellä Prii tuli rima kaulassa alas. Otti ihan leukakosketuksenkin kuluneeseen keinonurmeen. Olisko hyppykohta ollut jotenkin epätasainen tai liukas kun tuossa samaisessa paikassa kolisteli edellisradan kaksi viimeistä rimaa. En tiedä. Noh, pienestä nahkan rullautumisesta huolimatta matka jatkui putkeen ja pienen linajauksen kautta sitten hypylle ja edelleen A:lle. Napakka kontakti ja irroitus putkeen. Sitten akka myöhästyi valssista niin, että Prii meinasi hakea väärän hypyn. Ei onneksi kuitenkaan ehtinyt sinne asti. Matka jatkui suoraan ja silläkin suoralla akka unohti ohjata koiraa. Joo-o, vanhuus ei tuu yksin Virheiltä kuitenkin vältyttiin ja päästiin puomille loistamaan hienoilla kontakteilla (jostain sentään voi ylpeillä). Puomilta lähetys putken väärään päähän ja vauhdilla kepeille. Jarrasin taas vauhtia pois, jotta taipui paremmin kakkosväliin. Kepeiltä varastin askeleen etumatkaa, jotta pääsin viemään liikkeellä etuoikealle olevalle hypylle ja edelleen kahdelle seuraavalle, josta käännös keinulle. Siltä esteeltä nopea ja varma kontakti ja viimeiset kaksi estettä. Vaikka miten yritin pinkoa loppua pitkälle yli, niin eiköhän vain koira kääntynyt viimeiseltä kysymään jatkoa kun olin jäljessä ja sen seurauksena tuli vika rima alas. Radalta siis sama tulos kuin ekaltakin, 10 vp ja toiseksi nopein aika. Nopeimmalle hävittiin jotain alle sekunti. Täältä voipi suorituksen katsoa.

Olen tyytyväinen Prii-Irmelin suorituksiin. Se toimi vieraassa paikassa, vierailla esteillä, oudolla alustalla ja ahtaissa tiloissa. Kontaktit se teki niinkuin ollaan tahkottu, kuunteli hyvin ja yritti parhaansa. Aivan hienosti 18 kk ikäiseltä koiralta. Itse tein ne virheet joita pelkäsinkin, eli ohjaukseni on puuttellista, ajoitukseni oli pielessä ja olin monesti myöhässä. Kontaktit olisi pitänyt ottaa vielä varmemmin, eihän meillä mihinkään kiire ole ja ne kun haluaisin säilyvänkin varmoina.

Mehän sitten jatketaan treenaamista ja kokeillaan seuraavissa kisoissa miten homma luistaa.